Viime yönä sen huomasin. Enää en pelkää, olen valmis ottamaan riskin. Haluan tietää mitä tästä voi tulla. En tiedä miksi hän on niin hyvä minulle. Kun hän suuteli minua eilen olin purskahtaa itkuun. En kertakaikkiaan käsitä miksi hän saa minut tuntemaan tällä tavalla.

Tapasin ystäväni tänään.. Hän näki heti että jotain on tapahtunut. Näytin kuulemma siltä kuin leijuisin. Mikä onkin ihan totta, en tiedä olenko unessa vai hereillä. Mutta jos tämä on vain unta, en ehkä tahdokaan herätä.

Vaikka jossain vaiheessa on pakko. Todellisuus iskee päin kasvoja enemmin tai myöhemmin. Toivon kuitenkin että kun niin käy, hän ei muutu, vaan on on niinkuin nyt. Pahoin kuitenkin pelkään että huuma ei kestä ikuisesti. Mutta jos tämä on vain tilapäistä uutuuden viehätystä, haluan kuitenkin nähdä millaista olisi hänen kanssaan arkena.

Olen vain niin hämmentynyt siitä että joku todella haluaa olla kanssani, halata minua... Osoittaa tunteensa minua kohtaan.

Tiedän että pian haavekuplani räjähtää, ja silloin on valmistauduttava kohtaamaan arki. Ja ennenkaikkea minun on valmistauduttava siihen että saan asiat menneisyydestä hoidettua loppuun. Tähän asti olen antanut niiden roikkua, koska minulla ei ole ollut voimia tehdä lopullisia ratkaisuja, vaikka tiedän mitä minun pitäisi tehdä. Mutta tajuan, että asiat on hoidettava loppuun ennenkuin voin täysin siirtyä eteenpäin.